K-vitamiini

Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti

Yleistä

K-vitamiinit ovat yhteisnimi usealle biologisen aktiivisuuden omaavalle rasvaliukoiselle molekyylille, joista tärkeimmät ovat kasvikunnasta peräisin oleva K1 (fyllokinoni)- ja bakteeriperäiset K2-vitamiinit (menakinonit). K-vitamiinit toimivat veren hyytymisessä ja kalsiumin saostumisessa luustoon. Niillä on myös merkitystä verisuonten kalkkiutumisessa.

K-vitamiinin saanti ja tarve

Ravinnon K-vitamiinista on 90% kasviperäistä fyllokinonia ja loput epäinperäistä (juustot ja muut maitotuotteet, liha ja kananmunat). Ihmisen paksun suolen bakteerien (normaaliflooran) toiminnan ansiosta syntyy runsaasti K2-vitamiinia, mutta vain pieni osa siitä imeytyy, joten on nykyään on epäselvää, kuinka tärkeä K-vitamiini lähde suolisto bakteeriksvusto onSuomessa K-vitamiinin saanti on iästä ja sukupuolesta riippuen 90-105 μg/vrk, josta noin kolmannes tulee vihreistä kasviksista ja toinen kolmannes rasvoista. Suomessa viraliisa K-vitamiinin ravitsemussuosituksia ei ole olemassa, muta eroopassa saantisuositus on 75 μg/vrk. . K-vitamiinin saantia 120 μg/vrk nuorella aikuisella miehellä ja naisella 90 μg/vrk pidetään toivottavana. Lapsilla ja teini-ikäisillä suositus vaihtelee iän mukaan. K-vitamiinia on usein runsaasti vihreissä vihanneksissa.

K-vitamiinin vaikutukset

K-vitamiinit ovat ryhmä yhdisteitä, jotka aktivoivat elimitössä ns. Gla-proteiineja. K-vitamiinien vaikutukset välittyvät näiden proteiinien aktivaation kautta. Osa vaikutuksista on edelleen tuntemattomia. Tunnetuin Gla-proteiini on osteokalsiini, joka vaikuttaa luuston rakentumisessa ja luiden pitämisessä normaaleina. K-vitamiinin riittävällä saannilla on näyttää olevan yhteys vähentyneisiin luunmurtumiin. D-vitamiinia tarvitaan sekä osteokalsiinin että luuta rakentavan matriksi-Gla-proteiinin perimästä johtuvan synteesin käynnistämiseen. Onkin ilmeistä, että matalat K1- ja D-vitamiinipitoisuudet ovat toisistaan riippumattomia, mutta synergistisää luuston hyvinvoinin kannalta.

K-vitamiinia tarvitaan tiettyjen hyytymistekijöiden (protrombiini eli FII, FVII, IX ja FX) synteesiin maksassa.

Äidin rintamaidossa puolet K-vitamiinista on K1- vitamiinia ja toinen puoli K2-vitamiinia, jonka hyötyosuus on vähäinen. Tästä syytä saattaa pelkästään pitkään rintamaitoa saavalle vauvalle kehittyä K-vitamiinin puutos. Vastasyntyneiden K1-vitamiiniprofylaksia kattaakin ensimmäiset elinviikot.

K-vitamiinin riittävällä saannilla on merkitystä ikäihmisten sekä ravitsemusvajauksesta kärsivien luustolle sekä munuaispotilaille ja diabeetikoille.

K-vitamiinin puutos

Vastasyntyneillä ei vielä ole elimistössään K-vitamiinia tuottavaa bakteerikasvustoa. Vaikka äidinmaidossa on K-vitamiinia, mutta annetaan vastasyntyneille rutiiniluonteisesti myös K1-vitamiinilisä pistoksena verenvuototaudin ehkäisemiseksi.

K-vitamiinin puutos saattaa kehittyä laajakirjoisten antibiootin käytön yhteydessä, jolloin bakteerien tuottaman K-vitamiinin määrä vähenee merkittävästi.

K-vitamiinin puutetta saattaa esiintyä suolistoperäisissä tiloissa, joka johtavat muidenkin rasvaliukoisten vitamiinien imeytymishäiriöön.

Vanha veren hyytymistä estävä lääke, varfariini, toimii K-vitamiinin vastavaikuttajana. Tästä seuraa K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijäiden synteesin vähentyminen ja varfariinin veren hyytymistä estävä vaikutus. Varfariinin vaikutus mitataan testillä 4520 P -TT-INR ja on kumottavissa antamalla K-vitamiinia.

K-vitamiinin puutoksen osoittaminen

Tromboplastiiniaika (1731 P –TT) mittaa K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijöiden yhteisvaikutusta (epäherkkä K-vitamiinin puutoksen osoittaja) . Trombopastiiniaika on kuitenkin poikkeava monissa sairauksissa ja tiloissa, joihin liittyy näiden hyytymistekijöiden synteesihäiriö tai lisääntynyt kuulutus. Subkliinisen K-vitamiinipuutoksen testejä ei ole saatavissa kliiniseen käyttöön.

K-vitamiinin myrkyllisyys

K-vitamiinin saannille ei ole tiedossa suositeltua ylärajaa. Kliinisissä tutkimuksissa on käytetty 400-800 μg:n vuorokausiannoksia fyllokinonia.

Kirjallisuutta

Hillbom M, Marttila M. Vitamiinipuutosten aiheuttamat enkefalopatiat. Duodecim 2010; 126: 2132-2138.
Karhumaa H-M, Höglund P, Nuutinen O. Monivammaisten kehitysvammaisten aikuisten ravitsemuksessa on parannettavaa. Suomen Lääkärilehti 2015; 70: 3273-3280d.
Laaksonen S, Erälinna J-P, Falck B. Vitamiinitko vaaraksi? Duodecim 2001; 117: 180-182.
Paakkari I. K-vitamiini: koagulaatiosta kalkkiutumiseen. Duodecim 2016;132.1755-62.
Pisto P, Olavi Ukkola O, Kesäniemi YA. Rasvamaksa – viaton sivulöydös vai sydän- ja verisuonisairauksien itsenäinen riskitekijä. Suomen Lääkärilehti 2014; 69 : 703-708a.
Rauma AL. Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia. Duodecim 2001; 117: 117–121.
Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
Tolmunen T, Ruusunen A, Voutilainen S, Hintikka J. Ravinto ja mielialahäiriöt. Duodecim 2006; 122: 791-798.