E-vitamiini

Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti

Yleistä

E-vitamiini on yhteinen nimi usealle biologisen aktiivisuuden omaavalle rasvaliukoiselle molekyylille. Näitä ovat tokoferolit (alfa, beta, gamma ja delta ) sekä neljä tokotrienolia. E-vitamiini toimii elimistössä antoksidanttina. Lisäksi sillä saattaa olla merkitystä myös elimistön puolustusjärjestelmän toiminnassa ja DNA:n korjauksessa.

E-vitamiinin saanti ja tarve

Ravinnossa E-vitamiin saanti ilmaistaan alfa-tokeferoliekvivalenttina (α-TE) = 1 mg alfa- tokoferolia. Alfatokoferolilla on voimakkain E-vitamiinivaikutus.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan suositeltava E-vitamiinin saanti on ravintoainetiheys aikuisilla naisilla n. 8 mg TE ja miehillä 10 mg TE vuorokaudessa. Lapsilla ja teini-ikäisillä suositus vaihtelee iän mukaan. Suomalaiset saavat E-vitamiinia keskimäärin riittävästi: naiset 8,1 mg/vrk ja miehet 10,3 mg/vrk.

Lähes puolet E-vitamiinin tarpeesta saadaan ravintorasvoista ja viljavalmisteista. Auringonkukkaöljy on paras E-vitamiinin lähde. Jo 1,5 ruokalusikallista auringonkukkaöljyä päivässä takaa riittävän E-vitamiinin saannin. Myös muut kasviöljyt, margariinit, voi, munan keltuainen, avogado ja pähkinät sisältävät E-vitamiinia.

E-vitamiinin vaikutukset

E-vitamiini on ainoa rasvaliukoinen vitamiini, joka toimii kehossa antioksidanttina. Se suojaa kehon soluja, rasvahappoja ja lipidejä vapaiden radikaalien vaikutuksilta eli hapettumiselta. C-vitamiini tehostaa E-vitamiinin antioksidanttisia vaikutuksia.

E-vitamiinin puutos

Nykyään vakavat E-vitamiinin puutostilat ovat harvinaisia. Niitä on havaittu ihmisissä ainoastaan keskosilla (syntymäpaino alle 1500 g), rasvan imeytymishäiriöstä (Crohnin tauti, haiman tai maksan toimintahäiriöt) tai harvinaisesta perimän geenivirheestä, jossa E-vitamiini ei imeydy. Sinkin puutos laskee veren E-vitamiinipitoisuutta.

E-vitamiinin puutoksen oireet

E-vitamiinin puute altistaa erilaisille neurologisille muutoksille. Puutostilan oireita ovat tasapainon ja koordinaatiokyvyn heikkeneminen (ataksia), ääreishermoston vauriot ja kipu, lihasvaurio ja -heikkous ja silmän verkkokalvon vauriot.

E-vitamiinin pitoisuuden määrittäminen

E-vitamiinin pitoisuus (3169 fS-E-Vit) on määritettävissä.

E-vitamiinin myrkyllisyys

Muusta kun normaalista ravinnosta saatavan E-vitamiinin ei tulisi ylittää 300 mg päivässä. Säännöllisen E-vitamiinin käytön yli 1000 mg (1500 IU) päivässä voi olettaa johtavan E-vitamiinin liikasaantiin ja siihen liittyen K-vitamiinin puutteeseen, josta seuraa verenvuotoja. Meta-analyysissä on havaittu, että E-vitamiinin (200-400 mg) nauttiminen lisää verenvuotoon liittyvän aivohalvauksen riskiä 22 %, mutta vähentää aivoveritulppaan liittyvää aivohalvauksen riskiä 10 %.

Alkoholiin liittymätön rasvamaksatauti, E-vitamiiniin liittyvä hoidollinen hyöty

Alkoholiin liittymätön rasvamaksatauti (NAFLD) yhtä yleinen kuin metabolinen oireyhtymä. (Potilaalla on metabolinen oireyhtymä, jos vähintään kolme seuraavista täyttyy: a) keskivartalolihavuus: vyötärön ympärysmitta miehillä ≥ 102 cm tai naisilla ≥ 88 cm, b) trigylyseridipitoisuus (fS-Trigly) ≥ 1,70 mmol/l tai rasvalääkitys, c) HDL-kolesteroli miehillä < 1,03 mmol/l tai naisilla < 1,29 mmol/l, d) kohonnut plasman glukoosipitoisuuden paastoarvo (fP-Gluk) ≥ 5,6 mmol/l tai aiemmin todettu tyypin II diabetes tai diabeteslääkitys, tai e) kohonnut verenpaine: ≥ 130 / ≥ 85 mmHg tai verenpainelääkitys).

Alkoholiin liittymätön rasvamaksatautiin liittyy lisääntynyt maksa-, sydän- ja verisuonitauti kuolleisuus ja sitä sairastavien potilaiden joukostapitää löytää ne, joiden fibroosiriski on lisääntynyt.

E-vitamiinin (n. 500 mg/pv) on osoitettu laskevan maksa-arvoja ja parantavan maksan rakennetta plaseboon verratunna ei-diabeettisessa maksan rasvoittumisessa, kun hoitoajan pituus oli 96 viikkoa.

Kirjallisuutta

Hillbom M, Marttila M. Vitamiinipuutosten aiheuttamat enkefalopatiat. Duodecim 2010; 126: 2132-2138.
Karhumaa H-M, Höglund P, Nuutinen O. Monivammaisten kehitysvammaisten aikuisten ravitsemuksessa on parannettavaa. Suomen Lääkärilehti 2015; 70: 3273-3280d.
Laaksonen S, Erälinna J-P, Falck B. Vitamiinitko vaaraksi? Duodecim 2001; 117: 180-182.
Pisto P, Olavi Ukkola O, Kesäniemi YA. Rasvamaksa – viaton sivulöydös vai sydän- ja verisuonisairauksien itsenäinen riskitekijä. Suomen Lääkärilehti 2014; 69 : 703-708a.
Rauma AL. Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia. Duodecim 2001; 117: 117–121.
Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
Tolmunen T, Ruusunen A, Voutilainen S, Hintikka J. Ravinto ja mielialahäiriöt. Duodecim 2006; 122: 791-798.
Vanhala M. Metabolinen oireyhtymä.Duodecim 2010; 126(11): 1335-8.
Yki-Järvinen H. Alkoholiin liittymättömän rasvamaksataudin (NAFLD) diagnoosi. Duodecim 2016; 132(22):2099-106.