A-vitamiini
Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti
Yleistä
A-vitamiini on yhteinen nimi usealle saman biologisen aktiivisuuden omaavalle rasvaliukoiselle molekyylille. Näitä ovat retinoli, retinaali ja retinolihappo. A-vitamiini on tärkeä näkökyvylle, luuston kehittymiselle sekä monien nopeasti uusiutuvien epiteelisolujen toiminnalle.
A-vitamiinin saanti ja tarve
Ravinnossa retinolin, retinaalin ja retinolihapon yhteismäärä sekä A-vitamiinin esiasteet, (alfa- ja gamma) karoteenit ja betakryptoksantiini, ilmaistaan retinoliekvivalentteina (RE). Retinoliekvivalentti (RE) on 1 g retinolia, 2 µg ß-karoteenia öljyssä, 12µg ravinnossa olevaa ß-karoteenia tai 24µg jotain kolmesta ravinnossa olevasta A-vitamiinin esiasteesta. Koska A-vitamiinin esiasteiden muutuminen retinoliksi elimistössä on riippuvainen sen retinolivarastoista, pätee vastaavuuskertoimet vain niille, joilla on A-vitamiinin vajausta.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan suositeltava ravintoainetiheys väestöryhmille, joiden energian saanti on 8 – 12,5 MJ (1 megajoule = 238,8 kcal) vuorokaudessa on A-vitamiinin osalta 80 µg RE/ 1 MJ eli 640 – 1000 µg RE (naiset n. 600µg RE (2000 IU) ja miehillä 900µg RE; 3000 IU) vuorokaudessa. Lapsilla ja teini-ikäisillä suositus vaihtelee iän mukaan. Naisille raskauden aikana suositellaan 800 mikrogrammaa (2700 IU) vuorokaudessa. Imetyksen aikana suositellaan 1100 mikrogrammaa vuorokaudessa.
Suositeltavat A-vitamiinin enimmäisannokset ovat n. 3-4 nelinkertaisia eli aikuisilla 2800-3000µg/vrk saantisuosituksiin verrattuna.
Suomalaisten A-vitamiinin keskimääräinen saanti on suositusten mukainen; naisilla 690 µg/vrk ja miehillä 963 µg/vrk (retinoliekvivalentteina). Miehet saavat suurimman osan A-vitamiinista liharuoista ja naiset kasviksista. Loppuosa saadaan pääasiallisesti ravintorasvoista ja maitovalmisteista. Kasviksissa ei ole A-vitamiinia valmiina vaan sen esiastetta β-karoteenia. Ylivoimaisesti eniten A-vitamiinia on maksassa, ja kasviksista porkkanassa ja lehtikaalissa.
A-vitamiinin vaikutukset
A-vitamiinilla on elimistössä monia vaikutuksia. Se vaikuttaa sikiön kasvuun ja kehitykseen, luun aineenvaihduntaan (lisääntynyt luun hajoaminen ja vähentynyt luun muodostuminen) sekä verisolujen kehitykseen, elimistön puolutus(immuuni)järjestelmän toimintaan sekä näkökykyyn.
A-vitamiini on elintärkeä silmän verkkokalvon toiminnalle. Silmän verkkokalvon sauvasoluissa on rodopsiinia, joka reagoi herkästi valoon. Rodopsiini muodostuu proteiinista (opsiini) ja retinaalista. Rodopsiini on tarpeellinen sekä näkemiselle että värinäölle. Ensimmäisenä A-vitamiinin puutteessa näkökyky hämärässä heikkenee ja johtaa hämäräsokeuteen.
Retinolihapolla on merkitystä DNA:n toiminnassa ja geenien aktivaatiossa ja luennassa. Se osallistuu esimerkiksi kilpirauhashormonin (trijodotyroniinin) vaikutukseen välittymiseen solun tuman DNA:n ja sen geenien välityksellä.
Samalla mekanismilla A-vitamiini ja erityisesti retinoidihappo osallistuu ihon terveyden vaalimiseen ja säätelee keratinosyyttien erilaistumista kypsiksi ihon pintasoluiksi.
Karotenoideilla on myös merkitystä elimistön antioksidanttijärjestelmässä.
A-vitamiinin puutos
Vitamiinin puutos voi esiintyä primaarisena niillä lapsilla ja aikuilla, jotka eivät saa hedelmistä tai kasviksista riittävästi A-vitamiinin esiasteita tai eivät saa A-vitamiinia lihasta tai maitotuoteista. Aikainen rintaruokinnasta luopuminen lisää A-vitamiinin puutoksen riskiä.
Sekundaarista A-vitamiin puutosta esiintyy rasvojen imeytymishäiriöön liittyen, kuten sapen erityishäiriöissä, rasvaripulissa sekä oksidativisessa stressissä, kuten tupakointiin tai alkoholin suurkulutukseen liittyen. Ruokavalio, joka ei sisällä rasvaa, voi myös johtaa A-vitamiinin puutteeseen samoin kuin sinkin puutos. Sinkiä tarvitaan niiden valkuaisten tuotantoon, jotka siirtävät A-vitamiinia suolesta elimistöön. Lisäksi sinkki toimii kofaktorina reaktiossa, joka muuttaa retinolia retinaaliksi.
Kehitysmaissa jopa kolmannes alle viisivuotiasta lapsista kärsii A-vitamiinin puutteesta. Näissä maissa se on tärkein estettävissä oleva lasten sokeutta aiheuttava tekijä. Huomattava määrä lapsia menehtyy lisäksi A-vitamiinin puutteeseen mm. limakalvojen ja immuunijärjestelmän toiminnan häiriöistä johtaen ripuliin ja lisääntyneeseen infektioherkkyyteen.
Silmissä ensimmäinen A-vitamiinin puutoksen merkki on hämäräsokeuden kehittyminen. Kyyneerityksen väheneminen ja lakkaaminen johtaa silmien kuivuteen, sarveiskalvon haavaumiin ja vaikeampiin sarveisalvon rakenteen muutoksiin, mitkä lopulta johtavat sarveiskalvon tuhoutumiseen (keratomalasia) ja sokeuteen. Iho- ja limakalvomuutokset johtavat kanan ihoa muistuttaviin muutoksiin (hyperkeratosis) sekä hengitysteiden ja virtsarakon epiteelien muuttumiseen levyepiteelimäiseksi ja samalla epiteelin toiminnan muuttumiseen ja hengitystie- ja virtsatieoireiden kehittymiseen. hampaissa A-vitamiin puutos johtaa hampaiden kiillehäiriöiden kehittymiseen.
A-vitamiinin myrkyllisyys
Rasvaliukoisena A-vitamiinin liiallisen saannin toksisuuuden kehittyminen sen varastoituessa elimistöön kestää kauemmin kuin tietyjen B-vitamiinien ja C-vitamiinin, jotka ovat vesiliukoisia. A-vitamiinin annossuosituksissa oli syytä pysyä eikä niitä tulisi ylittää. Suurin suositeltu A-vitaminin annos on 3000µg/vrk eikä sitä tulisi ylittää ainakaan raskauden aikana. A-vitamiinin yliannostus on todennäköistä, jos sen annos on pitkäaikaisesti 7500µg/vrk. Raskauden aikaiset suuret A-vitamiiniannokset (> 7500 mikrogrammaa/ 25000 IU) vuorokaudessa voivat lisätä mm. hermoston, luuston ja sydämen epämuodostumien riskiä sikiöllä raskauden aikana.
Maksavalmisteiden tai maksaruokien käyttöä tulisi rajoittaa ja maksaa pääruokana välttää koko raskauden ajan. Maksa sisältää raskasmetalleja ja hyvin runsaasti retinoidimuotoista A-vitamiinia, joten maksaruokien syöminen saattaa johtaa raskaudenaikaisen A-vitamiinin saantirajojen ylittymiseen. Maksan keskimääräinen A-vitamiinipitoisuus on 18000µg/100g.
Akuuttia toksisuutta tavataan varmuudella, kun A-vitamiinin annos on 7000-8000µg painokiloa kohden. Kroonista toksisuutta esiintyy A-vitamiinin annoksen ollessa n. 1000µg painokiloa kohden päivässä useita kuukausia. Erityisesti kroonisissa sairauksissa, kuten munuaisten vajaatoiminnassa A-vitamiinin annoksen suhteen tulee olla tarkka. Maksatoksisuutta erityisesti runsaan alkoholinkäytön yhteydessä voi esiintyä A-vitamiinin annoksen ollessa 4500 mg/vrk tai enemmän.
A-vitamiinin saannin ylimäärä voi aluksi ilmentyä väsymyksenä, uneliaisuutena, hiusten lähtönä, ruokahaluttomuutena, pahoinvointina, oksenteluna, päänsärkynä, näön hämärtymisenä sekä lihas- ja vatsakipuina. Myöhemin oireina voi olla ihon ja limakalsvojen kuivuminen unettumuus, kuumeilu, paino lasku, ripuli, anemia ja luun murtumat.
A-vitamiinin puutteen/yliannoksen osoittaminen
Alentuneet A-vitamiinin pitoisuudet (1113 fS-A-Vit) viittaavat riittämättömään A-vitamiinin saantiin ja kohonneet pitoisuudet liialliseen A-vitamiinin saantiin tai vitamiinivalmisteiden käyttöön.
Kirjallisuutta
- Hillbom M, Marttila M. Vitamiinipuutosten aiheuttamat enkefalopatiat. Duodecim 2010; 126: 2132-2138.
- Karhumaa H-M, Höglund P, Nuutinen O. Monivammaisten kehitysvammaisten aikuisten ravitsemuksessa on parannettavaa. Suomen Lääkärilehti 2015; 70: 3273-3280d.
- Laaksonen S, Erälinna J-P, Falck B. Vitamiinitko vaaraksi? Duodecim 2001; 117: 180-182.
- Mutanen M. Ruoansulatuskanavan homeostaasi ja ravintoaineiden hyväksikäyttö. Duodecim 2001;117:69–73
- Rauma AL. Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia. Duodecim 2001; 117: 117–121.
- Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
- Tolmunen T, Ruusunen A, Voutilainen S, Hintikka J. Ravinto ja mielialahäiriöt. Duodecim 2006; 122: 791-798.