Vitamiinit

Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti

Vitamiinit jaetaan vesi- (B- ja C-vitamiinit) ja rasvaliukoisiin vitamiineihin (A-, D-, E- ja K-vitamiini). Aikojen kuluessa vitamiineiksi on nimetty monia yhdisteitä, jotka eivät enää täytä vitamiinin määritelmää eli vitamiini on terveydelle välttämätön ravinnon eloperäinen aine, jota elimistö ei itse pysty tuottamaan.

Vesiliukoiset vitamiinit
VitamiiniNimiTodellinen vitamiini
Puutos
Yliannos
B1-vitamiiniTiamiiniEsiintyy
Ei tiedossa
B2-vitamiiniRiboflaviiniEsiintyy
Ei tiedossa
B3-vitamiiniNiasiiniEsiintyy
Esiintyy
B4-vitamiiniAdeniiniEi
B5-vitamiini#PantoteenihappoEi tiedossa
Ei tiedossa
B6-vitamiiniPyridoksiiniEsiintyy
Esiintyy
B7-vitamiiniBiotiini (H-vitamiini)Ei tiedossa
Ei tiedossa
B8-vitamiini&(Myo)InositoliEi
B9-vitamiiniFoolihappoEsiintyy
Esiintynee
B10-vitamiiniPara-aminobentsoehappoEi
B11-vitamiiniKarnitiiniEi
B12-vitamiiniKobalamiiniEsiintyy
Ei tiedossa
B13-vitamiiniOroottihappoEi
B14-vitamiini-
B15-vitamiiniPangaamihappoEi
B16-vitamiiniDimetyyliglysiiniEi
B17-vitamiiniLaetriiliEi
C-vitamiiniAskorbiinihappoEsiintyy
Lieviä
Rasvaliukoiset vitamiinit
A-vitamiiniRetinoli, retinaali ja retinolihappoEsiintyy
Esiintyy
D-vitamiiniUseitaEsiintyy
Esiintyy
E-vitamiiniTokoferolit ja tokotrienolitEsiintyy
Esiintyy
K-vitamiiniFyllo-ja menakinonitEsiintyy
Ei tiedossa
UbikinoniKoentsyymi Q10Ei
Taulukko Vitamiinit

Kaikki B-vitamiinit ovat monien entsyymien tarvitsemien koentsyymien esiasteita.

#Pantoteenihappo eli B5-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, jota elimistö tarvitsee koentsyymi A:n (KoA) muodostamisessa. Lisäksi se yhdessä KoA:n kanssa osallistuu valkuaisten, sokerien ja rasvojen synteesiin ja aineenvaihduntaan. Päivittänen tarve ei ole tarkkasti tiedossa. Puutosta ei ihmisellä ole raportoitu lukuunottamatta vaikeaa aliravitsemusta. Tällöin oireet muistuttavat muiden B-vitamiinien puutoksiin liittyviä oireita, jotka häviävät nopeasti B5-vitamiinia antamalla.

&Inositoli (sen luonnossa yleisimmin esiintyvä muoto on myo-inositoli) on vesiliukoinen yhdiste, jota elimistö syntetisoi glukoosista. Se luokitellaan ns. vitamiinin kaltaiseksi yhdisteeksi (aiemmin B8-vitamiini), joka ei kuitenkaan täytä luokittelua vitamiiniksi.

Elimistössä inositolia on paljon hermokudoksessa ja munuaisissa. Inositolilla on tärkeä merkitys solukalvon rakenneosana, monityydyttymättömien rasvahappojen synteesissä sekä solujen välisessä viestinnässä. Sitä tarvitaan myös eikosanoidien (prostaglandiinit, leukotrieenit, prostasykliinit ja tromboksaanit) muodostumisessa, jotka ovat elimistön tuotamia hormoneja ja kudoshormoneja.

Inositolia on eniten pähkinöissä, pavuissa ja viljassa, joista sen hyväksikäytettävyys on kuitenkin heikkoa. Sitä on paljon myös äidinmaidossa, jonkin verran myös lehmänmaidossa. Koska inositoli ei ole välttämätön ravintoaine, ei sille ole asetettu saantisuositusta.

Energiajuomissa on inositolia noin 20 mg/100 ml. Inositolilla on tehty hoitokokeiluja pienillä potilasmäärilla psykiatrisissa sairauksissa annoksilla, joka ovat olleet 9-18 g/vrk. Pienistä potilasmääristä johtuen tulokset ovat olleet ristiriitaisia.

Myo-inositoli näyttää parantavan insuliiniherkkyyttä ja sillä onkin saatu alustavia lupaavia hoitotuloksia raskaudenaikaisen diabeteksen estossa. Samoin tuloksia on saatu potilailla, joilla on polykystiset munasarjat (PCOS), joissa se näyttää palauttavan monasarjojen normaalia toimintaa ja raskausmahdollisuutta. Keinohedelmöityshoidoissa se näyttää parantavan munasolujen laatua. Käytetyt annokset ovat olleet 4-8 g/pv.

(Myo)-inositoli on ollut kaikissa tutkimuksissa hyvin siedetty.

Kirjallisuutta

  • Laaksonen M. Ravintoa muistin, luuston ja lihasten hyvinvointiin. Työterveyslääkärilehti 2016; 34(4):99-102
  • Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
  • Vartiovaara A. Vitamiinisignalointi rappeumatautien taustalla. Duodecim 2016;131:2135-40.