Onko raudanpuutteen diagnostiikka nykyajassa?

Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti
Julk. Kilpi 5(1):23-24, 2015.

Naisista 5 %:lla ja miehistä 2 %:lla on raudanpuuteanemia eli raudanpuute on yhtä yleistä väestössä kuin kilpirauhasen vajaatoiminta (1,2). Anemia on raudanpuutteen myöhäinen ilmenemismuoto. Ensin vähenee varastorauta ja jossain vaiheessa varastoraudan vähennyttyä potilaalle kehittyy anemia (3). Ennen anemian kehittymistä potilaalla voi olla hyvin moninaisia oireita (Soppi ja Paul tässä numerossa).

Ferritiinipitoisuus korreloi rautavarastojen määrään, mutta on muistettava, että se on myös akuutin faasin proteiini, jonka pitoisuus nousee infektioissa ja tulehduksellisissa tiloissa (3). Epidemiologissa selvityksissä miehillä keskimääräinen ferritiinipitoisuus on 100-140 μg/l ja fertiili-ikäisillä naisilla 30-40 μg/l. Menopaussin jälkeen naisten ferritiinipitoisuus nousee tasolle 75-100 μg/l (3,4). Tältä pohjalta on määritelty ferritiinipitoisuuden kansainväliset viitearvot, 15-150 μg/l. Naisten pienemmän ferritiinipitoisuuden on ajateltu suojaavan mm. oksidatiiviselta stressiltä ja verisuonitautien riskeiltä (4). Riski näyttää lisääntyvän, kun ferritiinipitoisuus ylittää 50 μg/l, mutta tulokset eivät ole lainkaan yksiselitteisiä (4). Tämä lienee vaikuttanut siihen, että nykyiset ferritiinipitoisuuden viitearvot eivät kuitenkaan näytä perustuvan systemaattiseen tieteelliseen näyttöön, vaan sopimukseen eikä viitearvoja käytetä sellaisenaan kaikkialla maailmassa (5), esimerkiksi Suomessa (Soppi ja Paul tässä numerossa).

Anemiapotilailla (B-Hb keskiarvo 93 g/l ja MCV 75 fl), joilla rauta luuytimestä puuttui, keskimääräinen ferritiinipitoisuus oli 21 μg/l (vaihteluväli 117 g/l) raudalla (80 mg/pv 4 tai 12 viikon ajan). Väsymys ja uupumus paranivat ja ferritiinipitoisuudet nousivat merkitsevästi rautaa saaneilla plaseboon verrattuna. Äskettäin on raportoitu plasebokontrolloitu tutkimus, jossa potilaat (Hb >120 g/l) saivat rautaa suonensisäisesti. Väsymys ja uupumus paranivat merkitsevästi seuranta-aikana 63 %:lla rautaa ja 34 %:lla plaseboa saaneista potilaista. Positiiviset vaikutukset keskittyivät kuitenkin potilaisiin, joilla ferritiinipitoisuus ennen hoitoa oli alle 15 μg/l (12). Äskettäin on raportoitu myös tuloksia, jotka viittaisivat siihen, että fertiili-ikäisillä naisilla ferritiinipitoisuudella ja myöhemmällä kognitiokyvyllä olisi käänteinen korrelaatio (13).

Kirjallisuuteen perustuen on yksiselitteistä, että osa potilaista, joilla seerumin ferritiinipitoisuus on 15-50 μg/l, ovat todella raudanpuutteisia. Subkliinisen raudanpuutteen diagnoosi voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa. 30 vuoden kliinisen kokemukseni aikana huomiotani on kiinnittänyt, että monilla potilailla on tyypillisiä raudanpuutteen oireita, joskus vaikeita ja jopa täysin invalidisoivia, kun ferritiinipitoisuus on välillä 15-70 μg/l, mutta punainen verenkuva on silti normaali. Tätä havaintoa tukee myös kirjallisuus (8,9). Kun ajateltavissa olevat muut oireiden syyt on poissuljettu, kuitenkin vain noin kaksi kolmasosaa potilaista reagoi positiivisesti rautahoitoon ja potilaiden oireet häviävät, kun ferritiinipitoisuus saavuttaa 80-100 μg/l. Havainnot ovat mielenkiintoista siinä mielessä, että raudan imeytyminen ravinnosta pitäisi lisääntyä, kunnes ferritiinipitoisuus saavuttaa pitoisuuden 60-80 μg/l (4). Vaikka tällaiset kliiniset havainnot ei olekaan tieteellisesti kovin merkittäviä ja niihin liittyy monia heikkouksia ja plasebovaikutusta (14), kannattaa piilevä raudanpuute kuitenkin pitää mielessä oireisella potilaalla, jolla ei ole mitään muita ilmeisiä löydöksiä.

Rauta on keskeinen tekijä monien elimistön aineenvaihdunnassa vaikuttavien entsyymien ja mitokondrioiden toiminnassa (12). Raudan aineenvaihduntaa ja sen diagnostiikkaa kannattaisi edelleen tutkia myös Suomessa, koska osa raudanpuutteisista vaikeaoireisista potilaista jää ilman diagnoosia, kun pitäydytään nykyisissä viitearvoissa eikä potilaiden oireita osata liittää raudanpuutteeseen (5,9). Usein potilaalla epäillään mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa, koska sekä raudanpuuteen että kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet voivat olla hyvin samanlaiset (Soppi ja Paul tässä numerossa). Raudanpuute ei tietenkään parane kilpirauhashormoneilla vaan potilaan vointi voi oleellisesti pahentua.