B9-vitamiini

Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti

Yleistä

Foolihappo eli B9-vitamiini (vitamiini M) on vesiliukoinen vitamiini, jota tarvitaan solujen nopeassa jakautumisessa ja kasvussa, DNA:n synteesissä ja muokauksessa sekä punasolujen muodostuksessa sekä sikiön hermoston kehityksessä.

B9-vitamiinin saanti ja tarve

Folaatti on yhteinen nimi kaikille ruuassa oleville yhdisteille, joilla on foolihapon biologinen aktiivisuus. Foolihappo on vitamiinin synteettinen muoto, jota on täydennetyissä elintarvikkeissa ja ravintovalmisteissa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan sekä naisten että miesten tulisi saada foolihappoa 300 µg/vrk. Fertiili-ikäisillä suositus on 400 µg/vrk. Lapsilla ja teini-ikäisillä suositus vaihtelee iän mukaan. Raskauden ja imetyksen aikana suositus on 500 µg/vrk. Suomalaiset naiset saavat folaattia keskimäärin 234 µg/vrk ja miehet 270 µg/vrk. Tarve saattaa kasvaa sairauksien aikana, toipilaana, tai kovassa fyysisessä rasituksessa. Lisäksi yksipuolinen ravinto, epäsäännölliset elämäntavat, dieetti- ja laihdutuskuurit lisäävät täydennystarvetta. Merkittävä osa väestöstä saakin vähemmän kuin keskimääräinen tarve olisi, joskin ravintoainevalmisteita syövillä tilanne on jonkin verran parempi.

Kaikille raskautta suunnitteleville naisille suositellaan monipuolisen ruokavalion lisäksi päivittäistä 400 µg foolihappovitamiinilisää jo kolme kuukautta ennen raskauden alkua tai aloitusta 2 kk ennen ehkäisyn keskeyttämistä. Aiemmassa raskaudessa todettu tai itsellä tai lähisuvussa esiintynyt hermostoputken sulkeutumishäiriö nostaa annossuosituksen 4,0 milligrammaan päivässä. Muissa riskiryhmissä (esim. diabetes, epilepsia lääkkeitä käyttävät) annossuositus on myös isompi (1-4mg päivässä).
Ravinnossa lähteitä ovat vihreät vihannekset, erityisesti parsa, paprika, hedelmät ja marjat, viljavalmisteet (erityisesti täysjyvävilja), leseet, naudan maksa ja munankeltuainen.

B9-vitamiinin vaikutukset

Foolihappo toimii homokysteiinin vastavaikuttajana. Jotta foolihappo voisi toimia tässä tehtävässä, on se entsymaatisesti muokattava tetrahydrofoolihapoksi (kuva ).

Foolihapon puutos

Kestää kuukausia ennen kuin foolihapon puutos kehittyy silloin, kun ravinnosta ei saada lainkaan foolihappoa, sillä elimistön foolihappovarastot ovat varsin suuret eli n. 0,5-20 mg. Foolihapon puute voi johtaa monimuotoisiin terveysongelmiin.

Dihydrofolaattireduktaasin salpaajat trimetopriimi, sulfasalatsiini ja metotreksaatti estävät folaattia muuttumasta sen aktiivisiksi tetrahydrofoolihapoksi. Eräät epilepsialääkkeet (karbamatsepiini, fenytoiini, lamotrigiini, primidoni, valproiinihappo ja fenobarbitaali) sekä kolestyramiini puolestaan vähentävät folaatin pitoisuutta seerumissa ja kudoksissa eri tavoin.

Foolihapon puutoksen oireet

Tärkein foolihapon puutoksen ilmentymä on meningomyeloseele (MMC) eli selkäydinkohju tai selkärankahalkio. Selkäydinkohju on synnynnäinen selkärangan ja selkäytimen epämuodostuma ja siihen liittyy aina osittainen selkäytimen vaurioituminen. Suomessa MMC-vamma todetaan keskimäärin neljällä lapsella 10 000 vastasyntyneestä. MMC-diagnoosin saaneiden henkilöiden kokonaismäärä on noin 1000 ja vuosittain uusia diagnooseja annetaan 15-20. Foolihappolisän syöntiä suositellaan naisille, jotka suunnittelevat raskautta, koska sen on havaittu vähentävän raskauden aikaisia komplikaatioita.

Muita tavallisia foolihapon puutteesta johtuvia oireita ovat suun limakalvomuutokset, suun ja kielen haavaumat, makrosyyttinen anemia, hengenahdistus, raajojen heikous ja tuntohäiriöt (perifeerinen neuropatia), väsymys, muistihäiriöt, päänsärky, mielen mataluus, ärtyisyys ja käytöshäiriöt sekä sekavuus.

Foolihapon puutoksen toteaminen

Matala seerumin tai punasolujen folaattipitoisuus viittaa joko elimistössä vallitsevaan folaatin puutteeseen tai B12-vitamiinin puutteeseen, mikä estää folaatin siirtymistä soluihin Foolihappotasapainon muutokset heijastuvat ensin seerumin foolihappopitoisuuteen mutta se vaihtelee nopeasti foolihapon sanin mukaan. Tästä syytä punasolujen (1414 fE-Folaat) pitoisuuden määritys on ensisijainen tutkimus.

B9-vitamiinin myrkyllisyys

Ylisuurista määristä foolihappoa saattaa jatkuvassa käytössä aiheutua muun muassa heikotusta ja pahoinvointia. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on määritellyt ravintoainevalmisteena tai täydennyksen muodossa saatavan foolihapon suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi 1000 mg/vrk (ravinnosta saatavalle folaatille rajaa ei ole määritelty). Foolihapon yliannostuksen vaara on kuitenkin pieni, sillä vesiliukoisena ylimäärä foolihappoa eritetään virtsaan. Suurin vaara liittyy siihen, että B12- vitamiinin puutteesta kärsivä potilas saa ylimäärin foolihappoa, joka peittää alleen B12 vitamiin puutoksen.

Kirjallisuutta

Hillbom M, Marttila M. Vitamiinipuutosten aiheuttamat enkefalopatiat. Duodecim 2010; 126: 2132-2138.
Laaksonen S, Erälinna J-P, Falck B. Vitamiinitko vaaraksi? Duodecim 2001; 117: 180-182.
Pekkarinen T. Lihavuusleikkauspotilaan seuranta. Suomen Lääkärilehti 2012; 67: 157-160a.
Rauma AL. Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia. Duodecim 2001; 117: 117–121.
Schwab U, Pihlajamäki J. Tarvitseeko terve ihminen ravintolisiä? Duodecim 2016; 132: 2329-34.
Seppälä J, Kauppinen A, Kautiainen H, Vanhala M, Koponen H. Masennus ja ruokavalio. Duodecim 2014; 130: 902–9.
Stefanovic V, Nieminen A.Kaikki raskautta suunnittelevat tarvitsevat foolihappolisää. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2010; 126(4): 337-9.
Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
Tolmunen T, Ruusunen A, Voutilainen S, Hintikka J. Ravinto ja mielialahäiriöt. Duodecim 2006; 122: 791-798.