B6-vitamiini
Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti
Yleistä
Pyridoksiini eli B6-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, jota tarvitaan muunnettaessa ravintoaineita energiaksi.
B6-vitamiinin saanti ja tarve
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan B6-vitamiinia tulisi saada 0,13 mg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti (1 megajoule = 238,8 kcal). Aikuisilla naisilla 1,2-1,3 mg/vrk (raskaana olevat tai imettävät naiset 1,5-1,6 mg/vrk) ja miehillä 1,6 mg/vrk. Lapsilla ja teini-ikäisillä suositus vaihtelee iän mukaan. Suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on määritelty aikuiselle 25 mg/vrk (raja koskee vain täydennettyjä elintarvikkeita ja ravintoainevalmisteita).[1] Suomalaiset saavat B6-vitamiinia keskimäärin: naiset 1,7 mg/vrk ja miehet 2,1 mg/vrk eli suosituksiin verrattuna riittävän runsaasti. Tarve voi kasvaa sairauksien aikana, toipilaana, raskauden ja imetyksen aikana sekä kovassa fyysisessä rasituksessa. Runsas proteiiniravinto lisää tarvetta. Parhaita B6-vitamiinin lähteitä ovat eläinkunnan tuotteet, kuten liha, kala, sisäelimet, munankeltuainen ja maito, sekä avogado, hiiva ja täysjyvävilja.
B6-vitamiinin vaikutukset
Pyridoksaalifosfaatti on muiden B-vitamiinien tavoin koentsyymi. Tarkemmin sanottuna pyridoksaalifosfaatti osallistuu koentsyyminä monissa elimistön reaktioissa, kuten esimerkiksi ravintoaineiden aineenvaihdunnassa, hermoston ja aivojen välittjaineiden tuotanossa (monoamiini-välittäjäaineet), hemoglobiinin synteesissä ja toiminnassa sekä geenien ilmentymisessä.
B6-vitamiinin metabolia tapahtuu maksassa ja sen kataboliatuote 4-pyridoksyylihappo poistuu elimistöstä virtsan mukana
B6-vitamiinin puutos
Puutetta voi esiintyä esimerkiksi alkoholisteilla, raskauden aikana ja ehkäisypillerien käyttäjillä.
B6-vitamiinin puutoksen/yliannoksen toteaminen
Pyridoksiinin pitoisuusmääritys on saatavissa (3429 fP-B6-Vit).
B6-vitamiinin puutoksen oireet
Puutosoireita ovat muun muassa oksentelu, painon lasku, väsymys, ärtyneisyys, masennus, tietyntyyppinen anemia (hypokrominen mikrosyyttinen anemia), hilseilevä ihottuma nenän, silmien ja suun ympärillä, limakalvomuutokset suussa, halkeilevat suupielet, kielitulehdus. Lapsilla on ilmennyt epileptisiä kouristuksia ja aikuisilla huimausta, perifeerisiä hermotulehduksia ja kipuja sekä rannekanavaoireyhtymää. B6-vitamiinin puutostiloissa on yleensä kyse usean B-vitamiinin samanaikaisesta puutoksesta.
B6- vitamiinin myrkyllisyys
B6-vitamiinin saannissa 25 mg vuorokausiannosta ei tulisi ylittää. Suuret annokset (100-500 mg) pitkäaikaisessa käytössä voivat aiheuttaa neurologisia ongelmia, kuten muistihäiriöitä, vaihtelevaa heikotusta, kömpelyyttä ja vaihtelevia tuntohäiriöitä.
Vuoden 2016 aikana olen löytänyt useita, oireisia B6-vitamiinin aiheuttamia myrkytyksiä, joilla B6-vitamiinin pitoisuus on ollut 1,5 – 3,5 kertaa viitealueen ylärajan arvo (potilastapaus). B6-vitamiinin annokset ovat olleet 30-100 mg päivässä ja käytön kesto muutamasta kuukaudesta vuosiin. Näyttääkin siltä, että pitoisuuden ja oireiden kehittyminen on hyvin yksilöllistä. Käsitykseni onkin muodostunut, ettei joillakin henkilöillä edes 10 mg vuorokausiannosta tulisi ylittää, jos käyttö kestää enemmän kuin pari kuukautta. Suosittelenkin B6-vitamiinin (> 10 mg/pv) pitempiaikaista käyttöä vain pitoisuusseurannassa.
Potilastapaus. Nuori naispotilas oli selvityksissä huomattavan väsymyksen, käsien tärinän, turvotusten ja invalidisoivan lihasheikkouden vuoksi. Lisäksi potilaan paino oli pudonnut 5 kg. Potilaan TSH oli toistetusti 4.0 ja 4.7 mU/l ja T4v pitoisuus oli 13 pmol/l. Kilpirauhasvastaianeet olivat negatiiviset eikä potilaan suvussa ollut esiintynyt kilpirauhassairauksia. Kilpirauhanen oli normaalin kokoinen. Potilaan Hb oli 133 g/l ja E-MCV oli 88 fl. Huomattavien oireiden vuoksi potlaalle aloitettiin hoitokokeilu tyroksiinilla annoksella 100 g/pv. Potilaan vointi kohentui huomattavasti seuraavien 3 kuukauden aikana, mutta ei palanut normaaliksi.
Tällöin ohjelmoitiin lisätutkimuksia. Aamulla otettu kortisolipitoisuus oli normaali, keliakiakokeet olivat negatiiviset. D-vitamiinipitoisuus oli lievästi matala 74 nmol/l ja potilas alkoi käyttää 25 g D-vitamiinia päivittäin. Aktiivinen B12-vitamiini oli viitealueella (67 pmol/l ja metyylimalonaatti oli 216 nmol/l). Varmuuden vuoksi potilas sai kuitenkin kolmasti 12 vitamiinia lihakseen 2 viikon välein. Määritetty seerumin ferritiinipitoisuus oli voimakkaasti alentunut 4,6 g/l. Raudanpuutteen syy jäi epäselväksi. Potilas aloitti rautalääkityksen suun kautta (200 mg/pv väli tyroksiiniin 4 t). Ferritiinipitoisuus nousi hyvin hitaasti ollen vuoden kuluttua 64 g/l. Vasta tällöin hemoglobiinipitoisuus nousi 140 g/l tasolla, jossa se on sen jälkeen pysynyt. Samanaikaisesti oli aloitettu vierotus tyroksiinista. Seuraavan vuoden aikana feritiinipitoisuus saavutti tason 150 g/l, raudanpuutteen korjaantumisen yhteydessäpotilaan vointi parani jonkin verran, mutta potilas ei tullut oireettomaksi eikä tyroksiinista vieroitus täysin onnistunut, koska potilaalla esiintyi nopeasti vaihtelee väsymysoireilua sekä runsaan liikkumisen jälkeen alaraajojen kiputila.
Potilaan omituisen oireilun vuksi anamneeis tarkenettiin ja nyt kävi ilmi, että potilas oli käyttänyt päivittäin lähes vuoden luontaistuotetta, jossa oli 50 mg B6-vitamiini. Tämä jätettiin välittömästi tauolle ja määritetty B6-vitamiinipitoisuus oli 425 nmol/l (viitealue 20-120). Pitoisuus oli vähintään samaa tasoa kuin aiemmin kuvatussa B6-vitamiini myrkytyksessä (Laaksonen ym. 2001).
Kirjallisuutta
- Hillbom M, Marttila M. Vitamiinipuutosten aiheuttamat enkefalopatiat. Duodecim 2010; 126: 2132-2138.
- Laaksonen S, Erälinna J-P, Falck B. Vitamiinitko vaaraksi? Duodecim 2001; 117: 180-182.
- Palmio J, Auranen M. Polyneuropatia – oireista täsmädiagnoosiin. Suomen Lääkärilehti 2014; 69: 3069-3076a.
- Rauma AL. Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia. Duodecim 2001; 117: 117–121.
- Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
- Tolmunen T, Ruusunen A, Voutilainen S, Hintikka J. Ravinto ja mielialahäiriöt. Duodecim 2006; 122: 791-798.