B1-vitamiini
Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti
Yleistä
Tiamiini eli B1-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joka esiintyy elimistössä pääasiassa tiamiinipyrofosfaattina. Tiamiini toimii monien entsyymien koentsyyminä. Tiamiinia tarvitaan ravintoaineiden muuntamiseen energiaksi.
B1-vitamiinin saanti ja tarve
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan tiamiinia tulisi saada ravinnosta vuorokaudessa 0,12 mg megajoulea kohti (1 megajoule = 238,8 kcal) eli aikuisilla naisilla noin 1,0–1,1 mg/vrk ja miehillä 1,2–1,4 mg/vrk. Tämä suositus ei sovellu ryhmille, joiden energian saanti on hyvin pieni (alle 8 MJ/vrk) tai hyvin suuri (yli 12,5 MJ/vrk). Raskaana olevilla ja imettävillä naisilla tiamiinin tarve on jonkin verran suurempi eli 1,5-1,6 mg/vrk. Lapsilla ja teini-ikäisillä suositus vaihtelee iän mukaan.
Suomessa naiset saavat tiamiinia keskimäärin 1,1 mg/vrk (0,16 mg/MJ) ja miehet 1,5 mg/vrk (0,16 mg/MJ). Suosituksiin verrattuna tiamiinia saadaan enimmäkseen riittävästi, mutta huomattavalla osalla väestöstä saanti on pienempää kuin keskimääräinen tarve. Tiamiinin tarve riippuu muun muassa ravinnon hiilihydraattien määrästä. Myös runsas alkoholin käyttö lisää tiamiinin tarvetta. Usein käytettävistä ravintoainevalmisteista saatava tiamiini parantaa kuitenkin tilannetta.
Suomalaisten ravinnosta saatava tiamiini tulee pääosin viljavalmisteista ja liharuoista sekä kasviksista. Tiamiinia on kaikissa ruoka-aineissa lukuun ottamatta eräitä pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Erityisen runsaasti tiamiinia on täysjyväviljoissa, herneissä, sienissä, vähärasvaisessa sianlihassa ja sisäelimissä.
B1-vitamiinin vaikutukset
Tiamiini muodostaa aktiivisia fosforihappoesteritä, joista yleisin on tiamiinipyrofosfatti, jotka toimivat koentsyymeinä. Tiamiini osallistuu yli 20 erilaisen aineenvaihdunnan entsyymijärjestelmän toimintaan mm. Krebsin syklissä. Tiamiini on tärkeä myös ääreishermoston toiminnalle sekä hermosignaalin välittymiselle lihakseen. Tiamiini on antioksidantti. Se tukenee myös immuunijärjestelmän toimintaa.
Tiamiinia varastoituu elimistöön vain vähän (n. 30 mg), lähinnä hiilihydraattiaineenvaihduntaan liittyviin entsyymeihin lihaksissa, maksassa ja aivoissa.
B1-vitamiinin puutos
Koska tiamiinia varastoituu elimistöön vain vähän, alkaa puutos kehittyä jo kahden viikon kuluttua tiamiinin saannin loppumisesta. Tunnetuin tiamiinin (B1-vitamiinin) puutostauti on beriberi, jota esiintyy erityisesti silloin, kun pääasiallinen ravinto koostuu kiillotetusta riisistä tai jos yksipuolisena ravintona on pääasiassa valkoista leipää, makaronia tai pastaa. Länsimaissa tiamiinin puutosta esiintyy pääasiassa alkoholisteilla. Puutoksen esiintyvyydestä ei ole tietoa.
Puutos voi liittyä myös pitkäaikaiseen oksenteluun, ripuliin, laihdutusleikkauksen jälkeiseen painon putoamiseen sekä dialyysihoitoon. Suureen energiantarpeeseen, kuten kilpirauhasen liikatoimintaan, raskauteen tai vaikeaa sairauteen saattaa myös liittyä tiamiinin puutos. Alkurauskauden pahoinvoinnin syynä tiamiinin puutos tulee pitää mielessä
Myös diabeetikoilla näyttää olevan alemmat tiamiinin pitoisuudet kuin terveillä verrokeilla. Tämän katsotaan johtuvan huomattavasti lisääntyneestä tiamiinin erityksestä virtsaan.
B1-vitamiinin puutoksen oireet
B1-vitamiinin puutoksesta johtuvat oireet voivat olla hyvin vähäiset, kuten väsymys, unihäiriöt, muistihäiriöt, ruokahaluttomuus, painon lasku ja ummetus ja niiden yhdistäminen mahdolliseen tiaminin puutokseen on hyvin vaikeaa. Kuitenkin, jos potilaalla on hengenahdistusta rasituksessa tai yöllä, alaraajojen turvotusta ja nopea pulssi ja sydämen vajaatoiminta (märkä beriberi) tuntemattomasta syystä tiamiinin puute pitäisi tulla mieleen.
Näköhermon vaurioituminen voi johtaa värinäön häiriöihin ja molemminpuoliseen näön menetykseen. Perifeerisen hermoston toimintahäiriöt (kuiva beriberi), kuten lihaskrampit, alaraajojen symmetriset tuntopuutokset ja kivut, lihasatrofia, jännerefleksien katoaminen sekä myöhäisoireena hermovauriosta johtuva läpsyvä jalkaterä. Sekä märkä että kuiva beriberi vastaavan nopeasti, muutamassa tunnissa, aloitettuun korvaushoitoon ja positiivista hoitovastetta hoitokokeilussa voidaankin pitää diagnostisena.
Wernicken enkefalopatian tyypillisiä oireita ovat lähimuistin menetys, silmien liikehäiriöt ja liikunnalliset ongelmat. Tiamiinin puutos on usein seurausta alkoholismista ja se aiheuttaa aivorungon, pikkuaivojen ja isoaivojen ohimolohkojen harmaan aineen vaurioitumisen ja tila voi hoitamattomana johtaa kooman kehitymiseen ja kuolemaan. Korsakoffin oireyhtymä voi liittyä Wernicken enkefalopatiaan, jossa esiintyä jopa täydellinen lähimuistin häiriö eikä potilas muista mitä tapahtui tai hän teki muutamaa minuuttia aikaisemmin ja potilas täyttää muistiaukot keksityillä jutuilla (konfabulaatio). Lisäksi tilaan voivat liittyä näkö- ja kuuloharhat. Wernicke-Korsakoffin oireyhtymän liittyvät neurologiset muutokset voivat olla pysyviä. Vain harvoin diagnoosiin on päästy potilaan eläessä.
B1-vitamiinin puutoksen toteaminen
Tiamiinin pitoisuusmääritys on saatavissa (4948 fB-B1-Vit). Tiaminin puutosta epäiltäessä hoito tulee aloittaa välittämästi ennen pitoisuusmäärityksen tulosta suurella annoksella (100-500 mg useita kertoja vuorokaudessa) tiamiinia parenteraalisesti.
B1- vitamiinin myrkyllisyys
Munuaiset poistavat tehokkaasti ylimääräisen tiamiinin, joten suurtenkaan vuorokausiannosten (500 mg/vrk) ei ole todettu johtavan myrkytyksiin.
Kirjallisuutta
- Hillbom M, Pyhtinen J. Tiamiinivajeen diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2000; 116: 749–53.
- Hillbom M, Marttila M. Vitamiinipuutosten aiheuttamat enkefalopatiat. Duodecim 2010; 126: 2132-2138.
- Laaksonen S, Erälinna J-P, Falck B. Vitamiinitko vaaraksi? Duodecim 2001; 117: 180-182.
- Rauma AL. Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia. Duodecim 2001; 117: 117–121.
- Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
- Tolmunen T, Ruusunen A, Voutilainen S, Hintikka J. Ravinto ja mielialahäiriöt. Duodecim 2006; 122: 791-798.
- Wartiovaara A. Vitamiinisignalointi rappeumatautien taustalla. Duodecim 2015; 131: 2135-40.