Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti
Julk. Suomen Lääkärilehti (Ajassa/keskustelua) 71(38):2488, 2016.

Lääkärilehden 37/2016 teema, raudanpuutteen taustat ja hoito, oli raudanpuutteen yleisyyden takia ajankohtainen. Raudanpuute tunnistetaan terveydenhuollossa huonosti. Suomessa arvellaan, ettei ferritiinillä ole kliinistä merkitystä, mutta Sveitsissä määritys kuuluu terveystarkastuksiin. Lääkärilehden artikkeleissa ei sanota selvästi, että ferritiinin pitoisuus < 30 μg/l on tärkein raudanpuutteen osoittaja (1). Raudanpuuteanemian diagnoosi on helppo, kun punainen verenkuva on tyypillinen. Tällöinkin kannattaa määrittää ferritiini, koska se auttaa arvioitaessa raudan tarvetta hemoglobiinin normalisoiduttua. On selvää, että mainittu 3 kk raudankäyttöjakso hemoglobiinin korjauduttua on liian lyhyt. Oikeampi kesto (annos > 100 mg/pv) on 6–9 kk ferritiinimäärityksen ohjauksessa. Vaikka Moretti (2) on osoittavinaan, että 40–80 mg:n päiväannos voi riittää, tärkeämpi artikkelin sanoma on, että raudan imeytyminen lisääntyy nautitun rautamäärän kasvaessa.

Professori Kalliomäki opetti jo 1. sisätautikurssilla, että raudanpuutteessa raudan imeytyminen huonontuu (3). Tämä ja kliininen kokemus on osoittanut, että oireinen raudanpuute ilman anemiaa voi pysyä stabiilina (1) jopa vuosia. Tämä ei tue käsitystä, että hepsidiinin tuotannon väheneminen automaattisesti johtaisi rautaporttien avautumiseen. Diagnostiikka lähteekin oireista ja esitiedoista, joiden tulee ulottua kuukautisten, raskauksien ja verenluovutusten osalta vähintään 20 vuotta taaksepäin. Myöskään kaikkia potilaita ei voi tähystää, joten toistetut ulostenäytteet piilevän veren osoittamiseksi ovat hyödyllisiä.

Monilla potilailla on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireiden kanssa identtisiä (3) raudanpuutteen aiheuttamia oireita, joskus jopa täysin invalidisoivia, kun punainen verenkuva on normaali (4), mutta ferritiini on 15–70 μg/l. Tähän on myös Moretti (2,4) kiinnittänyt huomiota, ja piilevä raudanpuute onkin paljon yleisempi kuin raudanpuuteanemia. Tällöin ei muista rautamittareista ole hyötyä. Raudanpuutteiset potilaat ovat saaneet diagnooseja, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, krooninen väsymysoireyhtymä, krooninen borrelioosi, työuupumus, ylikunto jne. Jotta tilanne ei olisi yksikertainen, Punnonen (5) on osoittanut, että luuydinnäytteellä varmistetussa raudanpuuteanemiassa ferritiini voi olla normaali.

Raudanpuutteen havaitseminen voi olla hyvin vaikeaa eikä raudan aineenvaihdunnasta ole vielä sanottu viimeistä sanaa. Nyt raudanpuutteen havaitsemisessa eletään pimeää keskiaikaa.

Kirjallisuutta

• Camaschella C. Iron deficiency anemia. N Engl J Med 2015;372:1832–43.

• Moretti D, Goede JS, Zeder C ym. Oral iron supplements increase hepcidin and decrease iron absorption from daily or twice-daily doses in iron-depleted young women. Blood 2015; 126:1981–9.

• Soppi E. Iron deficiency is the main cause of symptom persistence in patients treated for hypothyroidism. Thyroid 2015;25 (suppl 1):A-74.

• Dallman PR. Effects of iron deficiency exclusive of anaemia. Bri J Haematol 1978;40:179–84.

• Punnonen K, Irjala K, Rajamäki A. Serum transferrin receptor and its ratio to serum ferritin in the diagnosis of iron deficiency. Blood 1997;89:1052–7.