Kilpirauhasen toimintahäiriöt ja miehen seksuaali- ja lisääntymisterveys

Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti
Julk. Kilpi 5(4): 4-6, 2015

Seksuaalisiin toimintahäiriöihin viittavat oireet ovat miehillä yleisiä. Niitä esiintyy jopa 20-40 %:lla aikuisista. Häiriöt voivat olla hyvin monimuotoisia ja eriasteisia. Näin ollen oireita esiintyy myös kilpirauhasen liika- ja vajaatoimintaa sairastavien miesten joukossa. Erityisesti diagnoosivaiheessa kilpirauhasen liikatoimintaan näyttää liittyvän usein erektiohäiriöitä ja ennenaikaista siemensyöksyä. Näitä oireita potilaalta kannattaa diagnoosivaiheessa tiedustella ja potilaan myös itse raportoida. Kilpirauhasen toimintahäiriön asianmukaisen korjaamisen jälkeen esiintyvien seksuaalisten tomintahäiriöiden ei voida katsoa liittyvän kilpirauhassairauteen. Jos seksuaalinen toimintahäiriö huonontaa elämänlaatua, miehen kannattaa tilanteen selvittämiseksi kääntyä asiantuntijan, esim. sisätautilääkärin, urologin tai endokrinologin (sisäeritykseen erikoistuneen lääkärin) ja seksuaaliterapeutin puoleen. Erektiöhäiriöiden hoitoon on olemassa hyviä lääkkeitä.

Johdanto

Miehen hedelmällisyys ja kivesten testosteronineritys heikkenevät vähitellen ikääntymisen myötä. Miehisyys on monisyinen kokonaisuus, joka on enemmänkin ihannekuva kuin kaikilta osiltaan toteutuva standardi. Näin ollen miehistä hyvinvointia ikääntymisen yhteydessä tulisi tarkastella monelta kannalta.

Ikääntymiseen voi liittyä monia oireita, kuten lihasmassan väheneminen, kehon rasvan lisääntyminen ja seksuaalisen, psyykkisen sekä fyysisen suorituskyvyn alentuminen. Myös vähentynyt seksuaalinen halukkuus, erektio- ja siemensyöksynhäiriöt, mielialan vaihtelut, keskittymiskyvyttömyys, muistihäiriöt, univaikeudet, vireystilan lasku, väsymys, heikentynyt lihasvoima ja hauraus-raihnaus voivat liittyä ikääntymiseen.

Kyseisiä oireita pidetään usein normaaliin vanhenemiseen kuuluvina ilmiöitä, mutta ne voivat liittyä myös siihen, että miessukupuolihormonin eli testosteronin vaikutus kudoksissa on heikentynyt (Buvat ym. 2010). Huomattavaa on kuitenkin, että oireiden esiintymiseen vaikuttavat myös elämäntavat ja sairaudet. Ikääntymisoireita voimistavat esimerkiksi tupakointi, runsas alkoholin käyttö ja vähäinen liikunta sekä virheellinen ravitsemus, D-vitamiinin vajaus ja ylipainoon liittyvä ns. metabolinen oireyhtymä ja diabetes sekä monet muut krooniset sairaudet.

Kilpirauhashormonit säätelevät kaikkia elintoimintoja ja kilpirauhasen toimintahäiriöillä on monimuotoisia vaikutuksia elimistössä. Kilpirauhasen toimintahäriöiden vaikutuksia lisääntymisterveyteen, erityisesti miehillä, joilla kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat paljon harvinaisempia kuin naisilla, on tutkittu varsin niukasti ja vasta viime 10-15 vuoden aikana. Tässä artikelissa käsitellään lisääntymisterveyteen liittyviä ongelmia, kuten erektio- ja siemensyöksynhäiriöt erityisesti kilpirauhasen toimintahäiriöitä sairastavilla miehillä.

Seksuaaliset toimintahäiriöt

Koska elimistön kudosten herkkyys testosteronin vaikutuksille on ratkaiseva ja vaihtelee yksilöllisesti eikä kudosvaikutusta voida mitata, on havaittava oireita miehen miessukupuolihormoninpuutoksesta kuin vain veren testosteronipitosuuden määrä. Niinpä, jos seksuaaliset toimintahäiriöt yhdistyvät matalaan veren testosteronipitoisuuteen, voi kyseessä olla ikääntymiseen liittyvä hypogonadismi, joka johtuu kivesten vajaatoiminnasta. Tilaa on kutsuttu myös miehen menopaussiksi tai andropaussiksi eli kyseessä on ns. myöhäsyntyinen hypogonadismi (late onset hypogonadism, LOH). Elämäntapojen ja sairauksien merkitys elämänlaadun heikentäjänä on kuitenkin huomattavasti tärkeämpi kuin vain matala veren testosteronipitoisuus (Huhtaniemi 2014).

Seksuaalinen haluttomuus tarkoittaa huomattavasti harventuneita tai puuttuvia seksuaalisen halun tunteita tai seksuaalisia mielikuvia (Apter ym. 2007). Tämä voi olla merkki alentuneesta testosteronivaikutuksesta kudoksissa (Buvat ym. 2010).

Erektiohäiriössä mies ei saavuta tai ei kykene ylläpitämään yhdynnän onnistumisen kannalta riittävän vahvaa erektiota (siittimen kovettumista). Usein myös yö- ja aamuerektiot ovat vähentyneet tai puuttuvat. Nämä voivat olla merkkejä alentuneesta testosteronivaikutuksesta kudoksissa (Buvat ym. 2010). Ajoittainen erektiovaikeus on hyvin tavallista eikä se ole häiriö, jos ongelma ei ole toistuva eikä vaikeuta oleellisesti sukupuolielämää. Kuitenkin erektiöhäiriöisillä miehillä mm. keskivartalolihavuus, heikentynyt sokerinsieto sokerirasituskokeessa ja tyypin 2 diabetes ovat yleisempiä kuin ei-erektiohäiriöisillä miehillä (Maseroli ym. 2015).

Ennenaikaisessa siemensyöksyssä (ejakulaatio) laukeaminen tapahtuu ennen kuin mies itse tai hänen partnerinsa sitä haluavat. Usein ennenaikainen siemensyöksyn tapahtuu vain vähäisen seksuaalisen ärsykkeen seurauksena joko ennen yhdyntää, yhdynnän alkaessa tai noin minuutin kuluessa yhdynnän alkamisesta.

Miehen orgasmihäiriö tarkoittaa jatkuvaa tai toistuvaa vaikeutta laueta tai saada orgasmi/siemensyöksy normaalin kiihottumisvaiheen jälkeen. Orgasmin saanti voi pitkittyä tai orgasmi voi jäädä pois kokonaan. Tämä saattaa olla merkki alentuneesta testosteronivaikutuksesta kudoksissa (Buvat ym. 2010). Ajoittainen vaikeus saada orgasmi on tavallista, eikä sitä voida pitää poikkeavuutena.

Myöhäsyntyinen hypogonadismi

Miehellä 40 ja 70 ikävuoden välissä veren testosteronipitoisuus (keskeinen miessukupuolihormoni) putoaa usein noin yhden prosenttiyksikön (0,5–1,5 %) vuodessa. Noin 25 prosentilla yli 70-vuotiaista miehistä on matala veren testosteronipitoisuus. Tämä merkitsee, että Suomessa saattaa olla jopa 25 000 – 50 000 miestä ikäryhmässä 35 – 75 vuotta, joilla on matala testosteronipitoisuus. LOH-diagnoosi edellyttää kuitenkin toistetusti pientä eli selvästi viitealueen alarajan alapuolella olevaa kokonaistestosteronipitoisuutta (alle 8 nmol/l; tai jos testosteronipitoisuus on 8–11 nmol/l, lisäksi vapaan testosteronin pitoisuutta alle 220 pmol/l) sekä samalla esiintyviä selviä seksuaalioireita. Niitä ovat seksuaalinen haluttomuus sekä erektiohäiriöt ja viivästynyt ejakulaatio (Buvat ym. 2010, Tajar ym. 2012, Huhtaniemi 2014).

Kilpirauhasen toimintahäiriöt

Kilpirauhasen toimintahäiriöillä on vaikutusta miehen lisääntymisterveyteen (Kumar ym. 2014). Kuitenkin tiedot kahden keskeisen lisääntymisterveyteen vaikuttavan takaisinkytkentäakselin vaikutuksista toisiinsa ja niiden yhteispelistä ovat kuitenkin vielä hyvin vajavaiset; nämä akselit ovat hypotalamus-aivolisäke-kilpirauhanen sekä hypotalamus-aivolisäke-kivekset (Kumar ym. 2014). Myöskään kilpirauhasen toimintahäiriöiden vaikutus siemennesteeseen ja hedelmällisyyteen eivät ole yksiselitteisiä.

Kilpirauhasen toimintahäiriöiden yleisyys miehillä

Kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat miehillä huomattavasti harvinaisempia kuin naisilla (Soppi 2013 ja 2015). Kilpirauhasen liikatoimintaa esiintyy arviolta 1200 – 1400 miehellä vuoden 2013 karbimatsolilääkityksen saajista arvioituna ja heistä yli 98 % on 15 vuotiaita tai vanhempia. Vastaavasti yli 65 vuotiaiden osuus on noin 45 %. Vuonna 2014 lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan sai noin 55 700 miestä, joista 13 600 sai lääkityksensä erityiskorvattavana. Potilaiden ikäjakautumat on esitetty kuvassa. Kaksi kolmasosaa eli noin 37 000 potilaista on 35-75 vuotiaita (kuva).

Kilpirauhasen liikatoimintaan liittyviä lisääntymisterveysongelmia

Sekä selvään että subkliiniseen kilpirauhasen liikatoimintaan voi liittyä vaikea erektiohäiriö (Corona ym. 2012). Tällä ei näytä olevan yhteyttä testosteroniin, mikä sopii aiempaan havaintoon (Carani ym. 2005, Krassas ym. 2008), jonka mukaan kilpirauhasen liikatoiminnan hoitaminen korjaa samalla erektiohäiriön. Myös ennenaikainen siemensyöky näyttää olevan yleinen kilpirauhasen liikatoimintaan liittyvä häiriö, joka korjautuu hoidon myötä. Sen sijaan ison väestötutkimuksen mukaan (Carani ym. 2005) seksuaalinen haluttomuus ei välttämättä liity kilpirauhasen liikatoimintaan (Corona ym. 2012).

Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyviä lisääntymisterveysongelmia

Carani (2005) raportoi, että noin 65 %:lla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista miehistä esiintyy diagnoosivaiheessa seksuaalista haluttomuutta sekä orgasmi- ja erektiohäiriötä, joista hoidon myötä noin puolet korjautuu. Erektiohäiriöiden ja seksuaalisen haluttomuuden yhteyttä kilpirauhasen vajaatoimintaan on raportoitu muissakin tutkimuksissa (Krassas ym. 2008, Nikoobakht ym. 2012, Maggi ym. 2013). Ison väestötutkimuksne mukaan erektiohäiriöt ja seksuaalinen haluttomuudes eivät välttämättä liity kilpirauhasen vajaatoimintaan (Corona ym. 2012).

Yhteenveto

Seksuaaliset toimintahäiriöt ovat miehillä hyvin yleisiä. Kilpirauhasen liikatoiminnan ja mahdollisesti myös vajaatoiminnan diagnoosivaiheessa mainitut seksuaaliset toimintahäiriöt ovat yleisiä. Osalla potilaista seksuaalinen toimintahäiriö korjaantuu, kun kilpirauhasen toimintahäiriö korjaantuu hoidolla. Hyvässä hoitotasapainossa olevaan kilpirauhasen toimintahäiriöön ei katsota liittyvän seksuaalisia toimintahäiriöitä eikä toisaalta rutiininomainen kilpirauhaskokeiden ottaminen ole aiheellista miehiltä, joilla on seksuaalinen toimintahäiriö. On luonnollista, että puutostilat, sairaudet ja lääkkeet, joihin voi liittyä seksuaalisia toimintahäiriöitä tulee kartoittaa. Liikunnan vähyys, keskivartalolihavuus, tyypin 2 diabetes ja heikentynyt glukoosinsieto voivat aiheuttaa seksuaalisia toimintahäiriöitä. Elintapoihin on myös syytä kiinnittää huomio: liikuntaan, tupakointiin, alkoholinkäyttöön sekä ravitsemukseen.

Kirjallisuutta

Apter D, Väisälä L, Kaimola K (toim.) Seksuaalisuus. Kustannus Oy Duodecim 2007.
Buvat J, Maggi M, Gooren L, Guay AT, Kaufman J, Morgentaler A, Schulman C, Tan HM, Torres LO, Yassin A, Zitzmann M. Endocrine aspects of male sexual dysfunctions. J Sex Med 2010; 7: 1627–1656.
Carani C, Isidori AM, Granata A, Carosa E, Maggi M, Lenzi A, Jannini EA. Multicenter study on the prevalence of sexual symptoms in male hypo- and hyperthyroid patients. J Clin Endocrinol Metab 2005; 90: 6472–6479.
Corona G, Wu FCW, Forti G, ym. ja the EMAS Study Group. Thyroid hormones and male sexual function. Int J Androl 2012; 35: 668–679
Huhtaniemi I. Miehen myöhäsyntyinen hypogonadismi. Suomen Lääkärilehti 2010; 65: 3979-3986.
Krassas GE, Tziomalos K, Papadopoulou F, Pontikides N, Perros P. Erectile dysfunction in patients with hyper- and hypothyroidism: How common and should we treat? J Clin Endocrinol Metab 2008; 93: 1815–1819.
Kumar A, Shekhar S, Dhole B. Thyroid and male reproduction. Ind J Endocrinol Metab 2014; 18: 23-31.
Maggi M, Buvat J, Corona G, Guay A, Torres LO. Hormonal causes of male sexual dysfunctions and their management (Hyperprolactinemia, Thyroid disorders, GH disorders, and DHEA). J Sex Med 2013; 10: 661–677.
Maseroli E, Corona G, Rastrelli G, Lotti F, Cipriani S, Forti G, Mannucci E, Maggi M. Prevalence of endocrine and metabolic disorders in subjects with erectile dysfunction: A comparative study. J Sex Med 2015; 12: 956–965.
Nikoobakht MR, Aloosh M, Nikoobakht N, Mehrsay A, Biniaz F, Karjalian MA. The role of hypothyroidism in male infertility and erectile dysfunction. Urology Journal 2012; 9: 405-409.
Soppi E. Kilpirauhanen ja kilpirauhassairaudet – Kirja potilaalle, 175 s. M.I.T. Consulting Ltd. 2013, Helsinki.
Soppi E. Kilpirauhaslääkitykset Suomessa – alueelliset erot ovat suuria. Kilpi 2015; 5: 28-32.
Tajar A, Huhtaniemi IT, O’Neill TW, ym. ja the EMAS Group. Characteristics of androgen deficiency in late-onset hypogonadism: Results from the European Male Aging Study (EMAS). J Clin Endocrinol Metab 2012; 97: 1508–1516.