Sinkki

Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti

Yleistä

Sinkkiä esiintyy usean tuhannen valkuaisaineen ja satojen entsyymin osana. Sinkki on elimistölle välttämätön hivenaine, jota tarvitaan mm. elimistön puolutusjärjestelmän toiminnassa, haavojen paranemisessa, DNA:n ja valkuaisten synteesissä, solujen jakautumisessa, normaalissa kasvussa ja kehityksessä. Maku- ja hajuaistin normaali toiminta tarvitsee myös sinkkiä. Sinkin välttämättömyys elimistölle keksittiin vasta vuonna 1963.

Sinkin saanti ja tarve

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan suositeltava sinkin saanti naisilla 7 mg ja miehillä 9 mg vuorokaudessa. Naisille raskauden aikana suositellaan 9 mg ja imetyksen aikana suositellaan 11 mg vuorokaudessa. Lapsilla ja teini-ikäisillä suositus vaihtelee iän mukaan.

Suomalaiset saavat sinkkiä suosituksiin verrattuna keskimäärin riittävästi naisilla 10,0 mg/vrk (1,5 mg/MJ) (1 megajoule = 238,8 kcal) ja miehillä 13,6 mg/vrk (1,5 mg/MJ. Kun myös ravintoainevalmisteista saatava sinkki otetaan huomioon, muutamalla prosentilla väestöstä saanti kuitenkin ylittää suurimman hyväksyttävän päiväsaannin.

Vegaaniruokavaliossa saantisuositus on 25–30 % suurempi, koska eläinperäinen proteiini parantaa sinkin hyväksikäyttöä ruoassa, kun taas viljavalmisteiden fytiinihappo heikentää sitä. Suomalaisten kolme tärkeintä sinkin lähdettä ovat viljat, liha ja maito.

Sinkin vaikutukset

Suurimmat kudospitoisuudet tavataan ihossa, eturauhasessa ja silmän verkkokalvossa, eniten sinkkiä elimistössä on luustossa ja lihaksistossa. Kudosten sinkki ei kuitenkaan toimi sen varastona ja kudosten sinkki on huonosti saatavissa käyttöön sinkinpuutteessa. Tästä syytä sinkin päivittäinen saanti on välttämätöntä. Päivittäinen sinkistä on noin puolet imeytyy elimistöön. Sinkin poistuminen elimistöstä tapahtuu pääasiassa suoliston kautta ja eritys virtsaan muodostaa vain noin 10 % imeytyneestä määrästä

Sinkillä on elimistössä monia vaikutuksia, koska sen osana lukuisissa tärkeissä valkuaisissa ja entsyymeissä. Sinkkiä tarvitaan geenien aktivaatioon. Sinkki on elintärkeä ns. soluväliteisen (T-solut) puolustusjärjestelmän toiminnalle ja vaikuttaa mm. sytokiinien erittymiseen. Sinkki toimii myös antioksidanttina ja tulehdusreaktiota ehkäisevänä aineena.

Sinkin puutos

Kehitysmaissa sinkin puutoksesta kärsii yli 2 miljardia ihmistä. Viljatuoteiden runsaskäytt niiden sisltämän fytiinihapon johdosta vähentää sikin imeytymistä. Suomessa puhdas ravintotottumuksiin liittyvä sinkinpuute on harvinainen.

Pienentyneitä plasman sinkkipitoisuuksia tavataan raskauden aikana, infektioissa, aliravisemus- ja malabsorptiotiloissa sekä pitkäaikaisen parenteraalisen ravitsemuksen yhteydessä. Vaikeiden palovammojen yhteydessä lisääntynyt sinkin menetys ilmenee alentuneena pitoisuutena.

Sinkin puutoksen oireet

Sinkin puutteen oireet voivat olla hyvin moninaiset. Se voi aiheuttaa iho kuivumista ja hilseilyä sekä hiusten lähtöä. Sinkin puute heikentää haavojen paranemista. Suun limakalvoilla ja suun ympärillä voi esiintyä haavaumia ja puutteeseen voi liittyä suun polttoa. Sinkin puutteessa haju- ja makuaisti voivat heikentyä ja esiintyy ruokahaluttomuutta ja ripulia. Lisäksi voi esiintyä hämäräsokeutta, mutta sen todennäköisesti aiheuttaa samanaikaisesti esiintyvä A-vitamiinin puutosta. Heikentyneestä puolustusjärjestelmän toiminnasta johtuen infektoita voi esiintyä hengitysteissä ja suolistossa. Sinkin puutos aiheuttaa väsymystä, alavireyttä, elämänilon häviämistä ja masennusta ja kognitiivisten toimintojen häiriintymistä.

Sinkin puute, erityisesti lapsilla, vaikuttaa kasvuun ja aivojen kehittymiseen, sekä voi aiheuttaa hypogonadismia, koska sinkkiä tarvitaan testosteronin tuotantoon. Perinnöllisessä acrodermatitis enteropathicassa (lisäksi mukana mm. kasvun hidastuminen ja ripuli) seerumin sinkkipitoisuus on alentunut, mikä johtuu heikentyneestä imeytymisestä.

Sinkin puutteen/yliannoksen osoittaminen

Veren sinkistä 12-22% on plasmassa, 3 % valkosoluissa ja 75-88% punasoluissa. Sinkin pitoisuus (2639 fP-Zn) paastoplasmasta on mitattavissa. Sinkin plasma pitoisuusmääritys ei ole kuitenkaan herkkä sinkin puutoksen osoittaja. Ensisijaisena määrityksenä puutosta etsittäessä onkin suositeltavaa määrittää kokoveren sinkkipitoisuus (2636 B-Zn).

Sinkin myrkyllisyys

Sinkin päivittäisen saannin ei tulisi ylittää 25 mg vuorokaudessa. Sinkin yliannostuksen oireet voivat muistuttaa hyvin paljon sinkin puutoksen oireita. Sinkin yliannostuksesta saattaa syntyä kuparin puute, johon liittyy neurologisia oireita. Myös verimuutokset erityisesti anemia on yleisiä kuparin puutoksessa.

Sinkki on tavallisin metallikuumeen aiheuttaja. Tällöin altistuminen tapahtuu tavallisimmin hengitysteiden kautta. Sinkille altistavia töitä ovat galvanointi, sinkkipitoisten seosten sulatus, valu, hitsaus ja sinkkipigmenttiteollisuus. Sinkki ei yleensä aiheuta muuta äkillistä myrkytystä.

Kirjallisuutta

• Hillbom M, Marttila M. Vitamiinipuutosten aiheuttamat enkefalopatiat. Duodecim 2010; 126: 2132-2138.
• Karhumaa H-M, Höglund P, Nuutinen O. Monivammaisten kehitysvammaisten aikuisten ravitsemuksessa on parannettavaa. Suomen Lääkärilehti 2015; 70: 3273-3280d.
• Laaksonen S, Erälinna J-P, Falck B. Vitamiinitko vaaraksi? Duodecim 2001; 117: 180-182.
• Mutanen M. Ruoansulatuskanavan homeostaasi ja ravintoaineiden hyväksikäyttö. Duodecim 2001;117:69–73
• Rauma AL. Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia. Duodecim 2001; 117: 117–121.
• Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
• Tolmunen T, Ruusunen A, Voutilainen S, Hintikka J. Ravinto ja mielialahäiriöt. Duodecim 2006; 122: 791-798.