Seleeni

Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti

Yleistä

Seleeni on elimistölle välttämätön hivenaine, jota tarvitaan useiden entsyymien kofaktorina. Seleeni toimii elimistössä antioksidanttina

Seleenin saanti ja tarve

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan seleeniä tulisi saada 4 µg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea (1 megajoule = 238,8 kcal) kohti eli aikuisilla naisilla noin 50 µg/vrk ja miehillä 60 µg/vrk. Erityisryhmillä kuten raskaana olevilla ja imettävillä naisilla tarve on hieman suurempi (60 µg/vrk). Lapsilla ja murrosikäisillä suositus vaihtelee iän mukaan.

Suomalaiset saavat seleeniä keskimäärin: naiset 54 µg/vrk (8,2 mg/MJ/vrk) ja miehet 73 µg/vrk (8,1 mg/MJ/vrk). Suosituksiin verrattuna keskimääräinen suomalainen saa seleeniä riittävän runsaasti.
Tärkeimmät seleenin lähteet ovat nykyisin vilja, liha ja maitotuotteet.

Seleenin vaikutukset

Seleenin läsnäolo on välttämätön glutationiperoksidaasI entsyymiperheen toiminnalle, jotka toimivat elimistössä antioksidanteina. Seleeni on myös olennainen osa dejodinaasietsyymejä, jotka tekevät tetrajodityroksiinista (T4) poistamalla sitä jodiatomin trijodityroksiinia (T3). Lisäksi kyseiset entsyymit inaktivoivat molempia kilpirauhashormoneja.

Seleenin puutos

Puhdas seleenin puutos on hyvin harvinainen terveillä, tavanomaista ravintoa nauttivilla henkilöillä. Seleenin puutosta esiintynee vain tietyillä seuduilla Kiinassa.

Seleenin puutos on mahdollinen aliravituilla ikäihmisillä, henkilöillä, joilla on vaikea suolistosairaus tai jotka saavat pelkästään parenteraalista ravitsemusta.

Seleenin vähyydestä saattaa kuitenkin tulla tilanteissa, joissa esiintyy samanaikaisesti muita puutoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi seleenkin kanssa samanaikainen jodinpuutos, joka voi johtaa kilpirauhasen hormonivaikutuksen häiriöihin. Samanaikainen E-vitamiinin puutos voi johtaa lisääntyneeseen oksidatiiviseen stressiin (yhdessä muiden toksisten aineiden kanssa) elimistössä, mikä voi johtaa oireisiin. Seleenin liiallinen saanti saattaa muuttaa kuparin ja sinkin optimaalista suhdetta elimistössä ja johtaa oireiden kehittymiseen.

Seleenin puutteen/yliannoksen osoittaminen

Seleenin pitoisuus (4564 P –Se) on mitattavissa. Määrityksen käyttöaihe on lähinnä seleenimyrkytyksen havaitsemisessa.

Seleenin myrkyllisyys

Seleenin päivittäisen saannin ei tulisi ylittää 300 g vuorokaudessa. Seleenin liian suuri vuorokausiannostus aiheuttaa myrkytyksen, jonka oireita ovat väsymys, pahoinvointi, hiusten lähtö, kynsivaurioita, iho-oireet, hampaiden irtoaminen ja hermostomuutokset. Hengityksessä on valkosipulimainen ominaishaju. Vaikeassa myrkytyksessä voi syntyä vaikea maksavaurio keuhkoödeema ja seuraksena voi olla kuolema.

Kirjallisuutta

  • Hillbom M, Marttila M. Vitamiinipuutosten aiheuttamat enkefalopatiat. Duodecim 2010; 126: 2132-38.
  • Karhumaa H-M, Höglund P, Nuutinen O. Monivammaisten kehitysvammaisten aikuisten ravitsemuksessa on parannettavaa. Suomen Lääkärilehti 2015; 70: 3273-3280d.
  • Laaksonen S, Erälinna J-P, Falck B. Vitamiinitko vaaraksi? Duodecim 2001; 117: 180-182.
  • Mutanen M. Ruoansulatuskanavan homeostaasi ja ravintoaineiden hyväksikäyttö. Duodecim 2001;117:69–73
  • Rauma AL. Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia. Duodecim 2001; 117: 117–121.
  • Schwab U, Pihlajamäki J. Tarvitseeko terve ihminen ravintolisiä? Duodecim 2016; 132: 2329-34.
  • Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
  • Tolmunen T, Ruusunen A, Voutilainen S, Hintikka J. Ravinto ja mielialahäiriöt. Duodecim 2006; 122: 791-798.