Magnesium
Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti
Yleistä
Makrokivennäinen magnesium on keskeinen aine terveellisessä ruokavaliossa. Se on yksi luuston rakennusaineista, mutta sitä tarvitaan myös monissa elimistön keskeisssä toiminnoissa, kuten hermojen ja lihasten välisessä toiminnoissa, DNA:n synteesissä ja lukuissa elimistön aineenvaihdunnan entsyymien toiminnoissa.
Magnesiumin saanti ja tarve
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan miesten tulisi saada magnesiumia 350 mg/vrk ja naisten 280 mg/vrk eli n. 134 mg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea (1 megajoule = 238,8 kcal) kohti. Lapsilla suositus vaihtelee iän mukaan.
Suomalaiset saavat magnesiumia keskimäärin riittävästi, koska magnesiumia on lähes kaikissa elintarvikkeissa. Terveellä ihmisellä ravinnosta johtuvaa magnesiumin puutosta ei tunneta. Munuaiset osallistuvat elimistön magnesiummäärän säätelyyn. Jos magnesiumia saadaan paljon, sitä erittyy enemmän virtsaan. Ylimäärää magnesiumia ei elimistöön kerry terveellä ihmisellä ravinnon tai suun kautta nautittujen magnesiumvalmisteiden johdosta.
Suomalaiset saavat magnesiumia eniten täysjyväviljoissa ja muista kasviksista, kuten peruna, hedelmät, marjat, juomista (kahvi ja mineraalivesi) sekä maitovalmisteista.
Magnesiumin vaikutukset
Ihmisen elimistössä magnesiumia on keskimäärin 20 – 28 grammaa. Puolet magnesiumista on solujen sisällä ja toinen puoli sitoutuneena luustoon rakenneaineena. Veressä elimistön magnesiumista on vain vähän eli alle 1 %.
Kalsiumin imeytyminen edellyttää sekä D-vitamiinin että magnesiumin saantia. Toisaalta elimistön optimaalinen magnesiumtasapaino ilmeisesti ylläpitää D-vitamiinin tasapainoa ja lisää D-vitamiinin imeytymistä suolistosta sekä kalsidiolin eli D-vitamiini-25-OH:n muodostumista maksassa.
Magnesiumilla on keskeinen merkitys hermosignaalin toimimisessa sekä energia-aineenvaihdunnassa, joten puutoksen oireet liittyvät näiden toimintojen häiriöihin.
Magnesium haittaa raudan ja esimerkiksi tyroksiinin imeytymistä elimistöön. Toisaalta esim. happosalpaajat estävät magnesiumin imeytymistä ja nesteenpoistolääkkeet lisäävät megnesiumin eritystä.
Magnesiumin pitoisuuden määritys
Magnesiumin puutosepäilyn selvittämiseen voidaan käyttää magnesiumin pitoisuusmääritystä (4601 P –Mg). Koska magnesium on kalsiumin tapaan pääasiassa solunsisäinen ioni vuorokausivirtsan magnesium (2299 dU-Mg) heijastaa plasmapitoisuutta paremmin magnesiumin puutosta. Magnesiumin erittyminen virtsaan on vahvasti riippuvainen nautitun magnesiumin määrästä.
Magnesiumin puutos (hypomagnesemia)
Magnesiumin puutokseen liittyy usein väsymystä, ärtyneisyyttä ja lihaskramppeja sekä vaikeissa tapauksissa oksentelua, lihasnykinää, vapinaa, kouristelua. Puutoksen toteaminen on hyvin hankalaa. Pienentynyt veren magnesiumpitoisuus viittaa puutokseen, mutta puutoksessa sen veriarvo voi olla normaali, sillä solujen sisällä vallitseva alentunut magnesiumpitoisuus ei välttämättä näy verikokeessa. Magnesiumin puutokseen liittyy yleensä myös liian alhainen kalium- (ja usein kalsium-) pitoisuus. Tällöin pelkkä kaliumin anto ei riitä vaan tarvitaan myös magnesiumin puutoksen korjausta.
Useinmiten magnesiumin puutoksen syynä on sen lisääntynyt poistuminen elimistöstä. Magnesiumia menetetään virtsaan nesteenpoistolääkkeiden käytön yhteydessä, pitkään jatkuneen alkoholin käytön seurauksena tai diabeteksessa silloin, kun sokeritasapaino on huono ja sokeria erityy runsaasti virtsaan ja virtsamäärät ovat suuria. Pitkittyneessä ripulissa ja suoliavanteen yhteydessä magnesiumia voi myös poistua ulosteiden mukana niin paljon, että seurauksena on sen puutos.
Magnesiumin puutetta on kuvattu tehokkaiden happosalpaajien pitkittyneen käytön yhteydessä. Tällainen käyttö varsinkin iäkkäiden potilaiden kohdalla on yleistä, mutta tähän liittyvän puutoksen yleisyyttä ei tunneta.
Epäilty magnesiumin puutosta voi hoitaa suun kautta otettavilla valmisteilla. Magnesium-valmisteiden käyttöön saattaa liittyä pahoinvointia ja ripulia.
Magnesiumin lääkkeellinen käyttö
Magnesiumvalmisteita käytetään yleisesti suonenvedon hoitoon ja estämiseen, mutta magnesiumin tehoa ei ole kuitenkaan osoitettu pätevillä kliinisillä tutkimuksilla.
Sama tilanne on esimerkiksi kohonneessa verenpaineessa, sepelvaltimotaudissa, aivoverenkiertohäiriöissä, päänsäryssä ja kroonisessa kivussa, joissa on ollut epäilystä magnesiumin puutoksesta ja sen osuudesta oireisiin.
Sairaalassa magnesiumia voidaan antaa suonensisäisesti, vaikka selvää puutosta ei olisi todettu. Näitä sairauksia ovat esimerkiksi raskausmyrkytys, eräät sydämen rytmihäiriöt ja vaikea astmakohtaus. Niissä magnesiumilla on todettu olevan osuutta oireiden syntyyn ja magnesiumhoidolla hoitotulos on parempi.
Kirjallisuutta
- Arkkila P. Protonipumpun estäjien pitkäaikaisen käytön haitat. Suomen Lääkärilehti 2015; 70:1235-1240.
- Mutanen M. Ruoansulatuskanavan homeostaasi ja ravintoaineiden hyväksikäyttö. Duodecim 2001;117:69–73
- Rauma AL. Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia. Duodecim 2001; 117: 117–121.
- Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
- Tolmunen T, Ruusunen A, Voutilainen S, Hintikka J. Ravinto ja mielialahäiriöt. Duodecim 2006; 122: 791-798.