Jodi
Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti
Yleistä
Elimistössä on 15-20 mg jodia, josta 70-80 % sijaitsee kilpirauhasessa. Jodia tarvitaan kilpirauhashormonien muodostamisessa. Ruoan mukana tuleva jodi imeytyy suolistosta lähes täydellisesti. Ylimääräinen jodi erittyy munuaisten kautta, ja virtsan jodipitoisuutta voidaan käyttää hyvänä ravinnon jodin saannin mittarina.
Jodin saanti ja tarve
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan aikuisten tulisi saada ravinnosta noin 150 µg jodia vuorokaudessa. Raskaana oleville jodia suositellaan 175 μg/vrk ja imettäville 200 μg/vrk. Yli 600μg vuorokautista jodin saantia mukaan lukien saanti ravinnosta ja ravintolisistä haittojen vuoksi ei tulisi ylittää.
Suomalaiset naiset saavat jodia keskimäärin 178 µg/vrk ja miehet 213 µg/vrk eli suosituksiin verrattuna riittävästi. Suomalaiset saavat jodin pääosin vilja- ja maitovalmisteista sekä liharuuista. Jodia saadaan myös paljon ruokasuolasta, koska jodia alettiin lisätä suolaan noin 65 vuotta sitten.
Viimeisimmän arvion mukaan enää noin 20 % jodista on peräisin ruokasuolasta suolan käytön vähenemisen myötä. Siksi muiden lähteiden merkitys on kasvanut ja nykyään saadaan 34 % jodista maitovalmisteista ja 15 % juustosta. Loput saadaan muista ravintolähteistä. Kotieläinten rehuihin, samoin kuin ruokasuolaan, on lisätty jodia 1960-luvulta saakka, mikä selittää maitotuotteiden ykkösaseman jodilähteenä. Kananmunien osuus saannista on enää 4 %, mikä selittynee kananrehujen koostumuksen muutoksista, kuten kalajauhon käytön lopettamisesta. Kasvikunnan tuotteista jodia on eniten kaalissa ja sipulissa. Sitä löytyy myös paljon sienistä sekä erityisesti merilevästä. Merilevävalmisteita ei kuitenkaan tule käyttää jodin lähteenä, koska jodin määrä vaihtelee niissä huomattavasti. Joditableteissa on jodia 150 mg eli 1000 kertainen ylimäärä päivitttäiseen tarpeeseen verrattuna. Joditabletteja ei tule lainkaan käyttää.
Suomen jodinsaannin tilanne on ollut 60-luvulta lähtien on ollut erinomainen sen jälkeen kun suolaan alettiin lisätä jodia. Tällä vuosituhannella tilanne on selvästi huonontunut ositain ainakin siksi, että ruokailutottumukset ovat muutuneet ja koska ilmeisesti vain 30 % kaikesta Suomessa käytetystä suolasta on ollut joditettua. FINRISKI 2002 tutkimuksessa virtsan jodipitoisuus oli 81 µg/l ja FINRISKI 2012 tutkimuksessa 63 µg/l. Tutkimuksessa saannin keskiluku oli 117 μg/vrk (olettaen että 10 % suolasta on jodioitua). WHO:n kriteerien mukaan väestön virtsan jodipitoisuuden tulee ylittää 100 µg/l. Tällä pitoisuudella struuman riski väestössä on pienin.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta on ottanut tilanteeseen myös kantaa 10.2.2015 ja todennut, että väestön jodin saannin parantamiseksi kuluttajien ja suurtalouksien olisi käytettävä ruoanvalmistuksessa ensisijaisesti aina jodioitua suolaa, mutta suolan käyttöä sinänsä ei pidä lisätä. Tieto lisätystä jodista löytyy tuotteiden pakkausmerkinnöistä. On muistettava, ettei merisuolassa eikä monissa brändätyissä suolavalmisteissa ole jodia.
Vegaani- ja maidotonta ruokavaliota noudattaville suositellaan riittävän jodin saannin turvaamiseksi jodia sisältäviä ravintolisiä, joista saanti ei ruokavalion lisäksi tulisi ylittää ikäryhmäkohtaista suositeltavaa päiväsaantia (50-150 μg/vrk).
Vuodesta 1995 on ollut voimassa kauppa- ja teollisuusministeriön päätös, jonka mukaan 100 grammaan suolaa saa lisätä 2,5 mg (25 μg/g ) jodia. Suolan saantisuositus on enintään viisi grammaa vuorokaudessa. Nyt tilanne on parantumassa, kun elintarviteteollisuus on alkanut käyttää Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaisesti elintarvikeissa jodioitua suolaa.
Jodin vaikutukset
Kilpirauhasen follikkelisolut ottavat sisäänsä verenkierrosta jodia, joka on välttämätön kilpirauhashormonien syntymiselle. Tämä tapahtumaketju on varsin monimutkainen ja siihen osallistuu monia entsyymejä, mm. kilpirauhasperoksidaasi (TPO). Lisäksi kilpirauhashormonien syntyminen vaatii kilpirauhaselle tyypillisen valkuaisen, tyreoglobuliinin (Tygl) sekä TSH-reseptorin (TSHR) olemassaoloa.
Jodin puutos
Kyseessä on vaikea jodinpuutos, jos virtsan jodipitoisuus on alle 25 µg/l (mikrogrammaa litrassa virtsaa), kohtalaisen vaikea, jos pitoisuus on 25 – 50 µg/l ja lievä, jos jodipitoisuus on 50 – 100 µg/l. Tällä hetkellä virtsan jodipitoisuuden määritystä ei ole saatavissa kliiniseen potilastutkimuskäyttöön.
Jodin myrkyllisyys
Pitkäaikainen jodinpuutos aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoiminnan ja kilpirauhasen koon kasvamisen. On mahdollista, joskin harvinaista, että ylimäärä jodia aiheuttaa joko kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaa. Suuret jodiannokset vähentävät nimittäin kilpirauhashormonien eritystä potilailla, joilla on kilpirauhasen liikatoiminta. Samalla jodi vähentää kilpirauhasen kokoa ja verekkyyttä, ja suurta jodiannosta on erityisesti aiemmin käytetty ennen liikatoiminnan kirurgista hoitoa (Lugolin liuos). Jodin ylimääräisen nauttimiseen erityisesti raskauden aikana liittyy sikiöllä huomattavan sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan että sen suurenemisen riski, jotka voivat vakavasti vaurioittaa sikiötä. Ylimääräisen jodin nauttimista ei suositella raskauden aikana.
Kirjallisuutta
- Erlund I, Virtanen S. Saavatko suomalaiset riittävästi hivenalkuaineita?Suomen Lääkärilehti 2016; 71: 699-700.
- Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
- Soppi E. Kilpirauhanen ja kilpirauhassairaudet – Kirja potilaalle, 175 sivua. M.I.T. Consulting Oy. 2013, Helsinki.
- Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.